Meillä kun ei tuota ruokaa nakella surutta roskiin niin mie päätin jatkojalostaa sitä. Se meni näin : jämäpuuro liedelle, liesi ykköselle, voiklönä sekkaan. Hämmennettään siten että voi sullaa.
Ko voi on sula ja mausteet sekasin niin vähän vehenäjauhoja,kolome kananmunnaa ja motillinen maitoa. Banaani auki, haarukka lootasta ja möössää se samala ko puottelet kattillaan semmoseksi sulijuksi. Kaikki aineet sekasin, uuni 200´C ja leivinpaperi uunipellille, saapi olla korkiat reunat ettei käy vahinko. Kuitenkaan ole taaskaan essua päällä. Ko uuni on sopevan kuuma niin pukkaa pelti sinne kieli keskellä suuta hittain liikkein, ei saa täristä kuitenkaan. Ihimeen äkäseen tullee nuo vellit yli.
Huh, pelti uunissa niin nyt voi istahtaa. Täsä mennee ainaki 40min. Vilikasta voi välilä miten se sielä tummuu.
Ei se ole mikkään paukkupannari joten aika plässähtänen näkösenä porisee kypsäksi.
Ko kämppä tuoksuu pannarilta eikä vähhääkään palaneelta niin on hyvä hetki ottaa se sieltä pois. Kas näin, ja kun oot menossa ottamaan valamiista, ei enää höyryävästä pannarista kuvvaa todisteeksi, niin joku herkkuposki on jo käyny näppäämäsä oman osuutensa. Keittiöstä kuuluu että hyvvää. Uskotaan.
